
Odotan kevättä. Rakastan kevättä. Keväällä raskaatkaan asiat eivät tunnu raskailta. Unelmoin sulaneista jääpuikoista ja valoisista illoista. Haluan sen tunteen, joka tulee viimeisillä kouluviikoilla: viimeistä viedään, bitches!
Aloitin autokoulun ja ahdistuin. Peter-Pan syndrooma ei jätä rauhaan ikinä. Myös paperisota, kulujen määrä ja iltapäivien teoriatunnit kypsyttävät. Eikä takana ole kuin yksi teoriatunti. Mutta luovuttaa en aijo. Mä ajan kortin. Muutkin ovat selvinneet autokoulusta hengissä.
Päätin, että olen ollut ihan tarpeeksi jo stressaantunut ja alakuloinen. Hermoromahduskohtauksen jälkeen nousin ylös lattialta ja nauroin itseni lattialle takaisin. Absurdi elämä. Se koostuu pienistä asioista. Kuten minusta.